Valérie

About her~

Nimi~ Valérie Sophia Carver
Kutsumanimi~ Valppu

Syntymäpäivä (saapui)~ 10.2.

Ikä~ 16 vuotta

Malli~ Pullip Bloody Red Hood

  

Luonne~ Valérie on järkyttävän tarinansa vuoksi hyvin hiljainen ja todella todella ujo. Voi jopa sanoa säikky.

Nöyrä ja kiltti muita kohtaan, eikä voisi ikinä kehdata loukata ketään. Vähän syrjäytynyt ja epäsosiaalinen

ja hänellä on erittäin huono itsetunto eikä osaa oikein kommunikoida muitten kanssa kuin läheisinpiensä kanssa.

Ei pidä~Sudet, veri, kauhu, romantiikka, itkeminen, huomion saaminen, pojat ja päihteet 

Rakastaa~ Läheiset, yksinolo, lapsuudesta tutut vaatteet, kukat, hevoset ja isoäidin tekemä hilkka

 

Kustomit~

Meikit~ stock, ripset vaihdettu

Chipsit~ stock

Peruukki~ stock, peruukki tulossa

Kroppa~ obitsu

Menneisyys:

Valérie syntyi todella köyhään perheeseen esikoiseksi, mutta jonkin ajan kuluttua perheeseen

syntyi Valérielle kaksi pikkuveljeä ja yksi pikkusisko. Valérien äiti hoiti lapsia kotona ja isä oli ammatiltaan puunhakkaaja. Valériella oli vanha isoäiti jota hän rakasti paljon, ja vietti paljon aikaa 

hänen kanssaan. Hänellä oli tapa viedä isoäidilleen herkkuja korissa. Eräänä päivänä Valérien isä oli tulossa kotiin töistä. Isoäiti oli tehnyt pitkään Valérielle syntymäpäivälahjaa ja sinä päivänä oli hänen syntymäpäivänsä. Isoäiti oli jo niin vanha ja sairas ettei itse pystynyt tuomaan rakkaalle lapsenlapselleen

lahjaa itse, joten Valérien isä poikkesi isoäidin luona hakemassa lahjan Valérielle. Hän päätti oikaista tiheän metsän läpi, josta pääsisi suoraan kotiin. Hän ei ollut kävellyt metsässä kauaakaan kun susi hyökkäsi hänen kimppuunsa ja tappoi hänet. Valérie odotti isäänsä kotiin. Pitkän ajan odotettuaan hän

päätti lähteä isäänsä vastaan. Valérie lähti kulkemaan metsään. Kun hän oli kulkenut jo metsän pimeimpään kolkkaan, hän ajatteli jo kääntyä takaisin mutta silloin huomasi tutun kirveen, joka kuului hänen isälleen. Sen vieressä makasi Valérien isä verisenä ja kuolleena ja hänen raadellussa kädessään oli punainen vereen tahriintunut hilkka, joka oli osoitettu Valérielle. Valérie palasi kotiin verinen hilkka kädessään tuoden suruviestin perheelleen.   Siitä lähtien häntä on kutsuttu veriseksi punahilkaksi, sillä kantaa aina rakasta hilkkaansa mukana joka on hänen tärkein muistonsa. Perhe jatkoi elämäänsä normaalisti metsämokissään, kunnes äiti kuoli vuoden päästä sairauteen josta ei tiedetty. Valérien sisarukset jäivät orvoiksi ja heidät vietiin lastenkotiin. Valérie oli jo 15 vuotta joten hän valitsi että jäisi isoäidin luo asumaan ja huolehtimaan hänestä. Valérien isoäiti oli kuitenkin jo todella vanha ja sairas joten kuoli melkein heti Valérien tulon jälkeen. Surun murtamana ja yksin hän lähti isoäidin talosta ja kulki pitkän matkan kunnes saapui nykyiseen kotiinsa.